Institutional Visit 2015

”Ihminen on nuori niin kauan kuin hänellä on enemmän unelmia kuin muistoja” Lauri Hannikainen kurssin aloitusluennolla Calonialla.

Vaikka tämä kirjoitus paikoitellen siltä näyttääkin, EI kyseessä ole ruokapäiväkirja, vaan erään Kansainväliset instituutiot in action -kurssille osallistuneen näkemys parin viikon takaisesta institutional visitistä, eli IV:stä.

Karin kyyti starttasi kurssin aloitusluentojen jälkeen Calonian pihalta syyskuun 23. päivänä. Edessä oli 12 päivää, 5 maata ja 29 muuta opiskelijaa, joiden kanssa tämä kaikki jakaa. M/S Baltic Princessin illallisbuffettiin astuttuamme osoittautui päivän paasto kaiken sen nälän arvoiseksi. Innokkaimmat jaksoivat illallisen jälkeen aloittaa 12 päivän humppaputken, toiset vaipuivat ruokakoomaan uneen. Aamulla herättiin kuin herättiinkin määränpäässämme Tukholmassa, vaikka laivan tärinä Maarianhaminaan saavuttaessa viittasi vähintäänkin karilleajoon.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Tukholman kuninkaanlinna, jossa saimme räpsittyä muutamat pakolliset ryhmäkuvat. Sieltä jatkui matka varsinaiseen vierailukohteeseemme, Hannes Snellmanin Tukholman toimistoon, jossa meitä oli vastassa lauma suomalaisia ja ruotsalaisia asianajajia, myös yksi Turusta hiljattain valmistunut. Vierailumme koostui kiertelystä ympäri toimistoa, ja olipa nälkäisille matkaajille aamupalaakin tarjolla. Loppupäivä kului Ruotsin halki ajaen. Ylitys Ruotsista smörrebrödien luvattuun maahan taittui loputtomalta tuntuvaa Juutinrauman siltaa pitkin.

Kööpenhaminassa pääsimme ohjelmasta poiketen vierailemaan Tanskan korkeimman oikeuden lisäksi myös Suomen suurlähetystössä. Suurlähetystössä meidät otti vastaan entinen elsalainen, Turusta aikoinaan valmistunut Kirsti Pohjankukka. Hän kertoi meille niin työstään ”jokamiehen höylänä” (huom. ei joka paikan) kuin myös Suomen ja Tanskan eroista. Korkeimmassa oikeudessa saimme opastetun kierroksen, jonka aikana vierailimme eri istuntosaleissa. Illalla ELSA Kööpenhaminan tytöt johdattivat meidät taivaallisten makunautintojen äärelle suureen halliin, joka oli täynnä katuruokakojuja. Osa seurueesta jatkoi illanviettoa Christianiassa, osalle riitti vaipuminen tuttuun ja turvalliseen ruokakoomaan.

   IMG_9070

Christianiasta jatkui matka Hampurin Reeberbahnille, ja sieltä edelleen seuraavana päivänä kohti Brysseliä. Piti sitä matkan varrella yksi pysähdys Hollannin maallakin tehdä. Ensimmäinen ilta Brysselissä oli omistettu, kurssia vetävän Janne Salmisen ohjeistuksen mukaisesti, simpukoille ja valkoviinille. Ei se laatu vaan se määrä. Brysselissä vietetty aika koostui lukuisista simpukka(ämpäreistä), vohveleista, suklaakonvehdeista ja oluista, kävipä allekirjoittanut taidemuseoissakin. Niin, tutustuimmehan me myös EU:n instituutioiden toimintaan. Parlamentissa tulivat suomalaisen mepin, Hannu Takkulan, ohella tutuksi myös laitoksen hissit. Osalla porukasta kahteenkin otteeseen. Onneksi KONEen korjauspalvelu ei jättänyt suomalaisia vierailijoita pulaan, ja ehdimme käymään myös itse istuntosalissa ihmettelemässä, ja ottamassa muutamat selfiet. Vierailua seuranneessa Parlamentarium-roolipelissä pääsimme kokeilemaan, millaista mepin työ on. Muun muassa takinkääntö tuli joillekin tutuksi, ihan noin kirjaimellisestikin. Seuraavana aamuna tuli taas tutkailtua hissin seiniä, tällä kertaa hotellimme joulunpunaisin valokaapelein koristeltuja sellaisia. Pelastustöiden jälkeen oli vuorossa vierailu komissioon. Tai sanotaanko vaikka että siihen turistiversioon komissiosta. Illalla kokoonnuimme Brysselissä sijaitsevaan ELSA:n kansainvälisen hallituksen asuttamaan ELSA-taloon, jossa meidät otti vastaan omasta tiedekunnastamme tuleva ELSA:n kansainvälisen hallituksen puheenjohtaja Anna Haipola muun hallituksen kanssa. Illan aikana kisailtiin ja pelattiin, tulipa esitettyä Antti Tuiskun uusin tanssikin. Iltaa jatkettiin Brysselin yössä, jonne suuntasimme aluksi bussilla ja loppumatkan kävellen. Note to self: Brysselin bussikuskit vierastavat bussisitsejä. Seuraavana päivänä jatkui matka Brysselistä kohti Luxembourgia. Oli ilo huomata, kuinka sujuvaa karia alkoi matkanjohtajamme Noora jo tässä vaiheessa matkaa puhua.

Keskiviikkoiltana saavuimme viehättävään Luxembourgiin. Idyllinen keskusta vanhoine taloineen sai osan retkiseurueesta huokailemaan ihastuksesta. Komea oli myös Luxembourg-konkarimme, turistiluokassa matkustaneen täti-ihmisen, ennalta kuvailema kaupunkia kiertävä ”rotko”. Luxembourgissa pääsimme vierailemaan niin Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa, kuin myös Euroopan investointipankissa. Tilintarkastustuomioistuimessa tutustuimme instituution toimintaan niin ikään Turun oikeustieteellisestä valmistuneen Ville Itälän, ja tämän kabinetin johdolla. Investointipankissa meidät otti vastaan Jan Vapaavuori. Luxembourgin vierailukohteet tuntuivat tekevän vaikutuksen yhteen, jos toiseen matkaajaan. Nähtäväksi jää ottaako Euroopan investointipankki tulevina vuosina työkielekseen Suomen, niin kovasti olisi sinne tunkua turkulaisten oikeustieteilijöiden keskuudessa. Investointipankista saatujen ravintolasuositusten jälkeen iltaa vietettiin ELSA Luxembourgin kanssa.

   

Ottaen huomioon edellisyönä tanssitut tunnit, taittui perjantain aamuvarhainen reippailu Euroopan Unionin tuomioistuimeen joutuisasti. Unohtamatta tietenkään metsän halki kulkevan juurakkopolun mukanaan tuomia haasteita. Tuomioistuimessa meidät otti vastaan (tarvitseeko tätä enää edes sanoa) omasta opinahjostamme niin ikään valmistunut EU:n tuomioistuimen tuomari Allan Rosas. Jos jokin asia reissun päällä herätti hämmennystä, oli se turkulaisten oikeustieteilijöiden levinneisyys. Rosasin lisäksi pääsimme kuulemaan myös EU:n yleisen tuomioistuimen varapresidenttiä, Heikki Kannista. Tuomarin näkökulman jälkeen saimme kuulla juristi-lingvistin työstä. Edellisenä päivänä investointipankissa opittu ”englannilla pärjää”-asenne vaihtui äkkiä takaisin kielten opiskelulle myönteisemmäksi, pitäähän juristi-lingvistin hallita (vähintään) toistakymmentä kieltä. Tämän viimeisen vierailukohteemme jälkeen oli aika kääntää bussi ympäri, ja ottaa suunnaksi Travemünde ja Suomeen matkaava rahtilaiva.

Finnlines-rahtilaivalla vietetyn vuorokauden aikana tuli tutuksi niin Karin roisi kuskikaveri, kuin myös matkassa mukana ollut Megabass. Pahimpia opiskelusta aiheutuneita vieroitusoireita lievitti oppimispäiväkirjan parissa puuhastelu, eikä nälkää tarvinnut vieläkään nähdä, kiitos kolmen runsaan buffet-kattauksen. Avioliiton sataman lisäksi myös retkuettamme kuljettanut Finnlinesin rahtilaiva saapui sunnuntaina aamupäivällä satamaan. Haikein mielin noustiin vielä viimeisen kerran Karin kyytiin, ja käännettiin renkaat kohti Turkua.

Kiitos upeat matkanjohtajat Noora ja Pinja hienosti toteutetusta, ikimuistoisesta opintomatkasta. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin koko huikealle retkiseurueelle, ”Matkaajat tekee matkan”, kuten Noora ihanasti asian ilmaisi. Ja hei, tästä sai vielä opintopisteitäkin. Koska uusiksi?

Erica Karppinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s