Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2015

Institutional Visit 2015

”Ihminen on nuori niin kauan kuin hänellä on enemmän unelmia kuin muistoja” Lauri Hannikainen kurssin aloitusluennolla Calonialla.

Vaikka tämä kirjoitus paikoitellen siltä näyttääkin, EI kyseessä ole ruokapäiväkirja, vaan erään Kansainväliset instituutiot in action -kurssille osallistuneen näkemys parin viikon takaisesta institutional visitistä, eli IV:stä.

Karin kyyti starttasi kurssin aloitusluentojen jälkeen Calonian pihalta syyskuun 23. päivänä. Edessä oli 12 päivää, 5 maata ja 29 muuta opiskelijaa, joiden kanssa tämä kaikki jakaa. M/S Baltic Princessin illallisbuffettiin astuttuamme osoittautui päivän paasto kaiken sen nälän arvoiseksi. Innokkaimmat jaksoivat illallisen jälkeen aloittaa 12 päivän humppaputken, toiset vaipuivat ruokakoomaan uneen. Aamulla herättiin kuin herättiinkin määränpäässämme Tukholmassa, vaikka laivan tärinä Maarianhaminaan saavuttaessa viittasi vähintäänkin karilleajoon.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Tukholman kuninkaanlinna, jossa saimme räpsittyä muutamat pakolliset ryhmäkuvat. Sieltä jatkui matka varsinaiseen vierailukohteeseemme, Hannes Snellmanin Tukholman toimistoon, jossa meitä oli vastassa lauma suomalaisia ja ruotsalaisia asianajajia, myös yksi Turusta hiljattain valmistunut. Vierailumme koostui kiertelystä ympäri toimistoa, ja olipa nälkäisille matkaajille aamupalaakin tarjolla. Loppupäivä kului Ruotsin halki ajaen. Ylitys Ruotsista smörrebrödien luvattuun maahan taittui loputtomalta tuntuvaa Juutinrauman siltaa pitkin.

Kööpenhaminassa pääsimme ohjelmasta poiketen vierailemaan Tanskan korkeimman oikeuden lisäksi myös Suomen suurlähetystössä. Suurlähetystössä meidät otti vastaan entinen elsalainen, Turusta aikoinaan valmistunut Kirsti Pohjankukka. Hän kertoi meille niin työstään ”jokamiehen höylänä” (huom. ei joka paikan) kuin myös Suomen ja Tanskan eroista. Korkeimmassa oikeudessa saimme opastetun kierroksen, jonka aikana vierailimme eri istuntosaleissa. Illalla ELSA Kööpenhaminan tytöt johdattivat meidät taivaallisten makunautintojen äärelle suureen halliin, joka oli täynnä katuruokakojuja. Osa seurueesta jatkoi illanviettoa Christianiassa, osalle riitti vaipuminen tuttuun ja turvalliseen ruokakoomaan.

   IMG_9070

Christianiasta jatkui matka Hampurin Reeberbahnille, ja sieltä edelleen seuraavana päivänä kohti Brysseliä. Piti sitä matkan varrella yksi pysähdys Hollannin maallakin tehdä. Ensimmäinen ilta Brysselissä oli omistettu, kurssia vetävän Janne Salmisen ohjeistuksen mukaisesti, simpukoille ja valkoviinille. Ei se laatu vaan se määrä. Brysselissä vietetty aika koostui lukuisista simpukka(ämpäreistä), vohveleista, suklaakonvehdeista ja oluista, kävipä allekirjoittanut taidemuseoissakin. Niin, tutustuimmehan me myös EU:n instituutioiden toimintaan. Parlamentissa tulivat suomalaisen mepin, Hannu Takkulan, ohella tutuksi myös laitoksen hissit. Osalla porukasta kahteenkin otteeseen. Onneksi KONEen korjauspalvelu ei jättänyt suomalaisia vierailijoita pulaan, ja ehdimme käymään myös itse istuntosalissa ihmettelemässä, ja ottamassa muutamat selfiet. Vierailua seuranneessa Parlamentarium-roolipelissä pääsimme kokeilemaan, millaista mepin työ on. Muun muassa takinkääntö tuli joillekin tutuksi, ihan noin kirjaimellisestikin. Seuraavana aamuna tuli taas tutkailtua hissin seiniä, tällä kertaa hotellimme joulunpunaisin valokaapelein koristeltuja sellaisia. Pelastustöiden jälkeen oli vuorossa vierailu komissioon. Tai sanotaanko vaikka että siihen turistiversioon komissiosta. Illalla kokoonnuimme Brysselissä sijaitsevaan ELSA:n kansainvälisen hallituksen asuttamaan ELSA-taloon, jossa meidät otti vastaan omasta tiedekunnastamme tuleva ELSA:n kansainvälisen hallituksen puheenjohtaja Anna Haipola muun hallituksen kanssa. Illan aikana kisailtiin ja pelattiin, tulipa esitettyä Antti Tuiskun uusin tanssikin. Iltaa jatkettiin Brysselin yössä, jonne suuntasimme aluksi bussilla ja loppumatkan kävellen. Note to self: Brysselin bussikuskit vierastavat bussisitsejä. Seuraavana päivänä jatkui matka Brysselistä kohti Luxembourgia. Oli ilo huomata, kuinka sujuvaa karia alkoi matkanjohtajamme Noora jo tässä vaiheessa matkaa puhua.

Keskiviikkoiltana saavuimme viehättävään Luxembourgiin. Idyllinen keskusta vanhoine taloineen sai osan retkiseurueesta huokailemaan ihastuksesta. Komea oli myös Luxembourg-konkarimme, turistiluokassa matkustaneen täti-ihmisen, ennalta kuvailema kaupunkia kiertävä ”rotko”. Luxembourgissa pääsimme vierailemaan niin Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa, kuin myös Euroopan investointipankissa. Tilintarkastustuomioistuimessa tutustuimme instituution toimintaan niin ikään Turun oikeustieteellisestä valmistuneen Ville Itälän, ja tämän kabinetin johdolla. Investointipankissa meidät otti vastaan Jan Vapaavuori. Luxembourgin vierailukohteet tuntuivat tekevän vaikutuksen yhteen, jos toiseen matkaajaan. Nähtäväksi jää ottaako Euroopan investointipankki tulevina vuosina työkielekseen Suomen, niin kovasti olisi sinne tunkua turkulaisten oikeustieteilijöiden keskuudessa. Investointipankista saatujen ravintolasuositusten jälkeen iltaa vietettiin ELSA Luxembourgin kanssa.

   

Ottaen huomioon edellisyönä tanssitut tunnit, taittui perjantain aamuvarhainen reippailu Euroopan Unionin tuomioistuimeen joutuisasti. Unohtamatta tietenkään metsän halki kulkevan juurakkopolun mukanaan tuomia haasteita. Tuomioistuimessa meidät otti vastaan (tarvitseeko tätä enää edes sanoa) omasta opinahjostamme niin ikään valmistunut EU:n tuomioistuimen tuomari Allan Rosas. Jos jokin asia reissun päällä herätti hämmennystä, oli se turkulaisten oikeustieteilijöiden levinneisyys. Rosasin lisäksi pääsimme kuulemaan myös EU:n yleisen tuomioistuimen varapresidenttiä, Heikki Kannista. Tuomarin näkökulman jälkeen saimme kuulla juristi-lingvistin työstä. Edellisenä päivänä investointipankissa opittu ”englannilla pärjää”-asenne vaihtui äkkiä takaisin kielten opiskelulle myönteisemmäksi, pitäähän juristi-lingvistin hallita (vähintään) toistakymmentä kieltä. Tämän viimeisen vierailukohteemme jälkeen oli aika kääntää bussi ympäri, ja ottaa suunnaksi Travemünde ja Suomeen matkaava rahtilaiva.

Finnlines-rahtilaivalla vietetyn vuorokauden aikana tuli tutuksi niin Karin roisi kuskikaveri, kuin myös matkassa mukana ollut Megabass. Pahimpia opiskelusta aiheutuneita vieroitusoireita lievitti oppimispäiväkirjan parissa puuhastelu, eikä nälkää tarvinnut vieläkään nähdä, kiitos kolmen runsaan buffet-kattauksen. Avioliiton sataman lisäksi myös retkuettamme kuljettanut Finnlinesin rahtilaiva saapui sunnuntaina aamupäivällä satamaan. Haikein mielin noustiin vielä viimeisen kerran Karin kyytiin, ja käännettiin renkaat kohti Turkua.

Kiitos upeat matkanjohtajat Noora ja Pinja hienosti toteutetusta, ikimuistoisesta opintomatkasta. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin koko huikealle retkiseurueelle, ”Matkaajat tekee matkan”, kuten Noora ihanasti asian ilmaisi. Ja hei, tästä sai vielä opintopisteitäkin. Koska uusiksi?

Erica Karppinen

Mainokset

Legal Trivia tulee takaisin kotiin – oletko valmis?

Kaikki alkoi vuosia sitten, kun eräs turkulainen AA-vastaava sai Tampereen teekkareiden Hervanta-pelistä idean: miksei pelattaisi Trivial Pursuitia, jossa kysymykset olisivatkin suunnattuja oikeustieteen opiskelijoille! Näin opiskelijat pääsisivät soveltamaan osaamistaan ja samalla haastamaan niin itseään kuin kanssaopiskelijoitakin – kuitenkin hauskalla tavalla ilman tylsää pönötystä. Tämä ilmiömäinen peli-idea ilman muuta kukistaisi mennen tullen massaluennot ja Calsun lukusalin, jossa ainakin omasta mielestäni on huono ilmastointi. Tämä uudentyyppinen kilpailuidea sai nimekseen Legal Trivia ja se lähti leviämään lähes välittömästi muihin oikiskaupunkeihin. Tuorein oikisyhteisömme Joensuukin on hyvää vauhtia tekemässä siitä itselleen perinnettä. Turku kuitenkin jäi kehityksestä jälkeen eikä sitä Turussa olekaan järjestetty – vielä. Legal Trivia ikään kuin lähti Turusta, ja nyt vihdoinkin se on siipiään kokeiltuaan palaamassa kotiin, parempana kuin koskaan.

Peli on toki siitä jännä, että sitä ei pidä ottaa kovin vakavissaan – jos ei noudata suosikkilastenohjelmani Babarin Rataxes-hahmon neuvoa pojalleen isä-poika –kilpailussa: ”muista Victor, että me emme ole täällä pitämässä hauskaa, voitto on pääasia!” Allekirjoittanut valitettavasti sortuu niin vakavissa kuin leikkimielisissäkin kisoissa juuri suunnattomaan ja keinoja kaihtamattomaan voitontavoitteluun. Tämän vuoksi onkin hyvä, että jään järjestäjätahon puolelle enkä pääse tekemään itsestäni naurunalaista. Joka tapauksessa kenellä tahansa osaamistasoon tai vuosikurssiin katsomatta on mahdollisuus pärjätä kilpailussa, koska vastausvaihtoehdot ovat näkyvissä. Tapahtuma onkin suorastaan nerokas: toisaalta opiskelija oppii uutta oikeustieteen eri aloilta suorastaan väkisin eikä ole välttämättä ikinä tarvinnut avata yhtäkään Saarnilehdon kirjaa menestyäkseen: hannuhanhet ja muut hyvät veikkaajat voivat selvityä arvaamallakin – vaikka sitä sanotaankin, ettei juristi osaa laskea, mielestäni 1/3 tilanteessa todennäköisyys arvata oikein ei ole kovin kaukaa haettu. Lisäksi pelitapahtumaa on mahdollista tulla katsomaan (siis joko trollaamaan kilpailijoita tai kannustamaan kavereita), jolloin siitä on mahdollista tehdä suuren yleisön yhteinen hengailuilta. Yleensä pelaajilla on ollut käytössään oljenkorsia, jotka ovat sallineet muun muassa yleisöltä kysymisen, Rovaniemellä dekaanille soittamisen ja niin edelleen. Taustalla vaikuttava pienen pieni jännitys pitää tunnelman varmasti koholla – ja myöntäkää tekin, onhan se voittaminen kivaa!

Helsinki, Rovaniemi ja Joensuu ovat kaikki järjestäneet jo ainakin kerran tämän innostavan ja nerokkaan pelitapahtuman. Rovaniemellä jopa saunottiin kilpailuaikana! Nyt on tullut aika palauttaa Legal Trivia sen synnyinsijoille, tänä syksynä ELSA Dayn kunniaksi Legal Triviaa kisataan ensimmäistä kertaa Turussa keskivikkona 25.11.2015 Calonialla, juuri siellä missä se aikanaan sai alkunsakin.

Muistinhan mainita, että voittaja tullaan palkitsemaan ruhtinaalisesti?

Triviaalein terveisin,
Elina Ryymin

My week at Turku Summer Law School

It was a warm summer day and I was walking through the streets of Vienna when the noise of my phone indicated that I had received an E-mail. It was from ELSA and informing me that I had been chosen to participate in the Turku Summer Law School on Corporate Social Responsibility from Aug. 2nd to Aug. 9th 2015. I let out a scream of joy – yes, people were looking – and accidentally sent my mobile on an unscheduled flight. That was the day I crashed my smartphone beyond repair.

On Aug. 1st I left Vienna by plane to Helsinki Vantaa where I arrived in the middle of the night. After a good night’s sleep I took the bus to Turku. And boy, was I nervous and excited! Would my roommates be nice? Would I fit in the group? Will I be able to follow the lectures? And what about the moot court? Since I’ve never been in a moot court before, this was particularly exciting for me. The bus ride was also quite challenging since the bus driver only talked in Finnish and at that point I could only understand words like “Kiitos” and “Anteeksi”. So I was not sure, when my station would come up. In the end I managed it. It was three in the afternoon when I finally arrived in Turku. I was heartily welcomed by Veronica, Hanna and Jarl-Johan and showed up to my room at Hesehotelli. It didn’t take long until I got acquainted with my roommates who had already arrived earlier that day.

12076480_10207772170205576_375231017_o

In the evening we had our first official event: The welcome party. It took place at the law students association’s party venue where we were fed properly and introduced to our very first Salmaria shot. Oh and of course we learned how to say cheers in Finnish “Kippis!”. But since we all were quite tired from travelling that day we went home early that night.

The next day we all met in front of Hesburger to walk over to Turun yliopisto where we would get breakfast and the much needed coffee and then the lectures were about to start. First we had an introduction by Jaako Salminen and were divided into work groups for the moot court cases. I have to say I was really glad about the outcome for I was teamed up with the lovely ladies Paola, Lucy, Anni and Dilara. And yes, we were representing the “Superbad Guys”. Our client was Afrimex UK ltd. a company that imports cassiterite and other minerals from the Democratic Republic of Congo. Problem was, that they cooperated with companies in the DRC that received those minerals from mines that support forced labor as well as child labor. But we were up for the challenge and really motivated.

12076605_10207772178565785_265409498_o

At five the lectures ended, then one hour time to change and off we were to the sea where we would have dinner and sauna. After that some of us went on to a bar in Turku where we once again were able to taste the most delicious Finnish beers.

Next day in the morning: Off to university! Consumer’s Ethical Responsibility, CSR and Contract Law, Directive on Non-Financial Reporting and time to work on the moot court cases was on this day’s schedule. For me, Sirpa Pietikäinen’s lecture was the most inspiring one. It was more than a pleasure to listen to her and engage in a discussion. And one could really notice that everyone was on fire. Even when not in class we had heated discussions on CSR, how CSR is incorporated in each of our native countries and of course how studying law looks like in the different countries. What a spirit.

But the most fun I had was with my moot court team. We read through the case brief, discussed the OECD Guidelines for Multinational Enterprises and talked about ways how we could convince the jury that our client is not in any way involved with the happenings in the DRC. A difficult task but since everyone was very competitive we enjoyed the hard work ahead of us. We divided the research equally between us and would meet again the next day to reveal our findings to each other.

After a short time at the hotel we were on for sightseeing. We picked up bikes and divided into small groups. Each group was led by someone who knows their way around Turku. Monica, Max, David, Stephan, Filip and I were in the group led by Noora. We cycled around Turku and stopped for various sights. First, we visited the church where Jussi provided us with interesting historic informations on the church and Turku in general. Then we had a quiz in front of the Library. Max won and got Tyrkisk Peber. Later on we had a lot of fun trying this unusual sweet and I have to say, I have gotten a relatively strong addiction from that. ELSA Turku, I blame you for that. ;-) Afterwards we drove to the castle where we had Pizza in the park and chased some seagulls. Then we went to the boat bars and of course for our first time to Club Marilyn.

12116059_10207772148045022_353804063_o

After a short night’s rest, we went to university again. We dug deeper and deeper into the subject of CSR and heard especially about the practical meanings of CSR and how it is achieved in firms like Eversheds and PWC. In between breaks my team and I met for further discussing our case. We started talking about what the opposing team from Global Witness could throw at us and how we could disarm all of their arguments.

In the evening we had dinner at the loveliest restaurant that I have ever visited. And the food, just amazing! After that we headed to the boat bars again and to Club Marilyn, where we received the traditional student badges. I think all of us were a little sad, that we didn’t have overalls to sew them on.

The next day was the day BMC (before moot court). The most stressful day of the SLS. In the morning we had a lecture on how to improve our presentation skills. First task was to get up in front of the class and talk shortly about something we are passionate about. It was really interesting because I knew exactly what field of law everyone was interested in, what they wanted to do after law school, what kind of internships they had done but I had no idea what everyone liked doing in their spare time. Well, if you let a bunch of lawyers-to-be together…

After lunch we had five hours to get the final preparations for the moot court done. We gave each other tips for our speeches and met with the opposing team to discuss our strategies.

Then after a short break we went to Naantali. We had dinner at a beautiful restaurant at the seaside and then we walked around the beautiful small town enjoying the sunset. It was magical.

Back at the hotel I met again with my teammates to work on the case. Back in our rooms we practiced our speeches and my roommates and I run our speeches in front of each other. This was especially fun because Mari was on the Global Witness team and also would do the rebuttal for her team. We asked each other the most uncomfortable questions we could think of and tried to answer them as detailed as possible. At 1:30 AM it was time for another group meeting. We met in the hallway and read our speeches to each other. It was nearly 3:00 AM when I returned to my room.

At 7:15 AM I met with my teammates in front of the hotel to meet Anni at the university. We ran our speeches in the correct order, did some last minute adjusting and then we got coffee for everybody. I think I had five cups that day. Our case was up after the lunch break. We skipped lunch and tried presenting in the lecture hall to get used to the surroundings. We were dressed to the nines and ready for a fight. And our hard work had paid off, everything ran smoothly and we got great feedback.

In the afternoon we had some much needed free time for preparation for the Gala Ball and the certificate ceremony. At 7:30 PM we all were dressed up in our evening gowns and picked up by the taxis which brought us to the venue of the Gala Ball. It was a beautiful place there. Then after the group pictures the Gala Ball started. But it was a bit different from what I expected. You see, if you tell an Austrian that there is going to be a ball they expect ballroom gowns, dancing (mainly waltz) and drinking champagne all night long. But in Finland it looks like this: You are seated at a table in a strict seating order, and there are a lot of rules. If you break them, you get punished. There is a lot of singing, eating and drinking. Boy, that was so much fun. Afterwards we went on to a really great club in Turku. There were several floors, it was pretty huge there. We stayed until the club closed down at 4:00 AM. At least some of us. The night was concluded by late night burgers at Hesburger (I miss Hesburger so much!). Perfect ending to a perfect night.

The next day we went to Maisaari, a little island in the Turku Archipelago. We had a lot of fun on the two-hour boat ride. We had lunch at the little cottage at the sea and of course sauna. And we went swimming into the sea. It was cool and beautiful to swim in. Despite the snake in the water. Still have bad dreams about that… But too soon it was time to go back to Turku.

In the evening we had the farewell party. We tried different drinks from different countries, danced, laughed, played billiard and yes, we felt the ELSA spirit through and through. But this night was kind of sad, because the later the evening got more people were leaving to go back to the hotel. So we had to say lots of goodbyes.

In the morning it was time to leave. I went on to Helsinki (the most beautiful, exciting, stunning city in the entire world!) to spend some time there.

I met amazing people at the SLS. I can now say that I have friends all over Europe. And I really got hooked on the subject of CSR. Back home I’m now devoting some of my studies especially to that specific field of law. And I fell in love with Finland. I started learning Finnish and I’ll be moving to Helsinki this spring for some months. And I’ll be doing my exchange semester there.

12082696_10207772178605786_1491165860_o

So thank you Turku Summer Law School and ELSA, you really changed my life and I am so thankful for that.

Konstanze Kaas

kuvat: Noora Wilén